Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin

Kaukana asuvat läheiset herättävät paitsi kaipuuta, myös huolta. Ulkomailla asuttaessa yhteydenpito itselle tärkeisiin ihmisiin hakee uusia muotoja.

Uudessa-asuinmaassa-Kristiina-Andreasson.jpg

Ikävöinti tulee ja menee: välillä huomaa kaipaavansa vähemmän ja välillä taas ikävöinti tuntuu peittävän kaiken muun alleen. Erityisen voimakkaana ikävä saattaa iskeä, kun arjessa on muita haasteita tai kun sopeutuminen uuteen kulttuuriin tuntuu täysin mahdottomalta vaatimukselta.

Jotkut ulkomaille muuttajat eivät toisaalta koe tarvetta pitää säännöllisesti yhteyttä Suomeen: halutaan keskittyä elämään uudessa maassa, yhteydenpito Suomeen koetaan lähinnä velvollisuutena.

Ulkomailla asuttaessa yhteydenpito itselle tärkeisiin ihmisiin hakee uusia muotoja. Kukin löytää ajan myötä itselleen sopivimman tavan.

Vaikka nykyteknologia mahdollista monipuolisen kommunikoinnin, on hyvä miettiä, miten usein ollaan yhteyksissä. Yhteydenpidon olisi hyvä olla ennakoitua, osa viikkorutiinia. Suunniteltu yhteydenpito ankkuroi ikävän juuri niihin hetkiin ja vapauttaa muuten elämään sitä arkea, joka ulkomaan elämään kuuluu.

Usein kuulee sanottavan, että Suomessa ollessa kaivataan ulkomaille ja ulkomailla Suomeen. Lomailu Suomessa voi korostaa koti-ikävää synnyinmaahan, mutta se voi myös havahduttaa huomaamaan kuulumisen uuteen asuinmaahan.

Suhde Suomeen muuttuu usein maailmalla asuessa. Kotimaansa voi alkaa nähdä uusin silmin, huomata sen hyvät ja huonot puolet uudella tavalla.

Lue lisää ikävöinnin hallitsemisesta

Elina Välimäki: Rakkaat kaukana – tunteet tykönä