Miten tukea lapsen sopeutumista paluumuuttoon

Paluun kotimaahan ajatellaan usein olevan yksinkertaista tuttuun elämään palaamista ja vanhojen ystävyyssuhteiden elvyttämistä. Paluumuutto sisältää kuitenkin omat sosiaaliset ja psykologiset sopeutumishaasteensa.

Muutto ulkomaille ja paluumuutto ovat aina isoja muutoksia ja haasteita, erityisesti lapselle.

Lapselle paluumuutto voi olla intensiivinen kokemus. Hänen on sopeuduttava uuteen ympäristöön, joka ei ole yhtä vieras hänen vanhemmilleen. Siksi vanhemmat eivät aina huomaa lapsen oireilua tai sopeutumisvaikeuksia. Moni vanhempi voi ajatella, että Suomeen muutto tarkoittaa samaa kuin perheen kotiinpaluu. Lapselle itselleen tilanne näyttäytyy erilaisena varsinkin, jos hän on viettänyt suuren osan siihenastisesta elämästään ulkomailla.

Paluun myötä lapsen koulu, opetuskieli ja luokkakaverit muuttuvat. Lapsi voi kokea itsensä ulkopuoliseksi, jopa tyhmäksi, kun ei tiedä tai ymmärrä kaikkea. Oman haasteensa asettaa ympäristön, koulun ja läheisten odotukset lastan kohtaan. He eivät välttämättä ymmärrä lapsen kokemusta, vaan saattavat odottaa, että lapsi on vain tyytyväinen päästessään takaisin kotiin. Ympäristö voi nähdä lapsen ainoastaan suomalaisena eikä ymmärrä, että lapsen identiteetti on saanut vaikutteita myös uudesta kulttuurista. Ulkomailla asuneet lapset ovatkin eräänlaisia piilomaahanmuuttajia: identiteetiltään sekä suomalaisia että maahanmuuttajia.

Monesti haastavinta paluumuutto on teini-ikäisille. Paluumuuton vaatiman sopeutumisen lisäksi teinit joutuvat käymään läpi fyysisiä, psykologisia ja emotionaalisia muutoksia. Ennen murrosikää palanneilla lapsilla onkin usein vähemmän psyykkisiä oireita kuin murrosikäisenä palanneilla. (Storti 200, Vuorenkoski 2000.)

Lapset sopeutuvat yleensä puolen vuoden kuluessa. Vanhempien on tärkeää osoittaa arvostuksensa lapsen ulkomaankokemuksella, jotta tämä osaa itsekin arvostaa sitä. Muuten osa identiteetistä jää ilman arvostusta. On myös hyvä muistaa sopeutumisen eritahtisuus ja erivaiheisuus: yksi sopeutuu helposti ja toiselle paluu on raskas kokemus. Vanhempi voi omalla toiminnallaan edistää lapsen paluumuuttoa ja sopeutumista.

Ennen paluumuuttoa

• Ala puhua lapselle/nuorelle paluumuutosta hyvissä ajoin, viimeistään konkreettisten muuttovalmistelujen alkaessa. Lasta ei kannata kuormittaa liikaa käytännön asioihin liittyvällä stressillä. Valikoi, mitä puhut lapsen kuullen.
• Puhu lapsen kanssa siitä, kuinka ympärillä olevat ihmiset ja ympäristö voivat aluksi tuntua vierailta. Miettikää, miten vähitellen tutustutte uusiin ihmisiin ja ympäristöön.
• Päätöksen paluumuutosta tekevät aina aikuiset. Lapsi kannattaa ottaa mukaan paluumuuton suunnitteluun ikätasoisesti. Lapsen kanssa voidaan pohtia esimerkiksi tulevan asunnon sijaintia ja uuteen kotiin tarvittavia asioita.
• Miettikää yhdessä mukavia asioita muuttoon liittyen.
• Konkreettiset muistot ovat lapsille tärkeitä. On tärkeää, että lapsi saa säästää itselleen muistoja, vaikka ne olisivat aikuisen näkökulmista roskia.
• Järjestäkää läksiäisjuhlat: siirtymäriittien merkitys on suuri. Tapahtumat, joihin liittyy paljon tunteita, muistetaan läpi elämän.

Muuton jälkeen

• Paluuseen kuuluu usein alkuhuuma. Huuman laantuessa tulee ikävä ulkomailla asuvia ystäviä ja entistä kotiympäristöä. Tässä vaiheessa on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät lasta, ovat hänelle läsnä. Rutiinit ja tutut tavat tuovat turvallisuuden tunnetta.
• Kannusta lasta pitämään yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviin. Se voi lievittää ikävän tunnetta.
• Anna lapselle lupa puhua tunteista. Ota vastaan hänen paha mielensä, ikävänsä ja surunsa.
• Lapselle voi puhua omasta kaipauksesta ja antaa mallin siitä, että tällaisiakin tunteita saa ja voi olla. Tietty kaipaus saattaa jäädä pysyväksi osaksi elämää, vaikka sopeutuminen sujuisikin hyvin.
• Paluusopeutumista auttaa, jos lähipiirissä on perheitä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Lähteet

Warinowski, Anu 2012: Maailmalle yhtenä, takaisin toisena? Suomalaisten ekspatriaattiperheiden lapset kulttuurisissa siirtymissä
Tikka 2004: Suomalainen lapsi maailmalla. Kolmannen kulttuurin kasvatit.