Paluu uusiin kuvioihin

Paluumuuttaja voi kokea vieraantumisen tunnetta muista, jopa eräänlaista muukalaisuutta. Se maa, jota on pitänyt kotina, ei välttämättä tunnukaan kodilta.

Paluu-Sosiaaliset-verkostot-Uusiin-kuvioihin-Kristiina-Andreasson-Marjapensas.jpg

On hyvä varautua siihen, että kotimaassa olevat ihmissuhteet saattavat muuttaa muotoaan ulkomailla oleskelun aikana. Huolimatta yhteydenpidosta läheisiin voi tuntua, että yhteys on kadonnut.

Tietty ulkopuolisuuden tunne kuuluu asiaan. Palaaja pitää itse itseään helposti erilaisena ja ulkopuolisena, vaikka muut eivät pitäisi. Matkan varrella ihmiset muuttuvat, ehkä suurin muutos tapahtuu ulkomailla asuneessa itsessään. Oma identiteetti on saanut rakennusaineita uudesta kulttuurista. Voi olla, että kotimaakin nähdään eri tavalla kuin ennen.

Voi tuntua siltä, että ympärillä olevat ihmiset ovat hyvin vähän kiinnostuneita ulkomailla asuneen kokemuksista. Paluumuuttajalle voi tulla tunne, että hän ei voi kertoa omia tarinoita tai joutuu miettimään, mitä saa sanoa tai kertoa. Tämä voi aiheuttaa yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja jopa loukkaantumisen tunteita. Kiinnostuksen puute ei kuitenkaan tarkoita, että läheiset eivät välittäisi paluumuuttajan kokemuksista. Vain harvat ihmiset ovat kokeneet paluuta ja siksi he eivät osaa tukea palaajaa. He eivät puhu yhteistä kieltä tai jaa samoja kokemuksia, joita paluumuuttajalla on viime vuosina ollut.

Voi olla niinkin, että kotimaassa elämäänsä jatkaneet läheiset tuntevat kateutta tai epävarmuutta ulkomailla asunutta kohtaan. Jos kotimaahan palannut tuo paljon esiin ulkomaankokemuksen positiivisia puolia ja kotimaan huonoja puolia, läheiset saattavat ajatella, että hän ei pidä heidän kanssaan olemisesta kotimaassa. Paluumuuttajat ovat ikään kuin menettäneet kotimaan kritiikin oikeuden. Heidät nähdään sen verran ulkopuolisina, että he eivät voi esittää samassa asemassa kritiikkiä kuin Suomessa ikänsä asuneet.

On myös paljon ehkä ääneen sanomattomia odotuksia ja oletuksia, jotka saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä. Lähipiiri saattaa olettaa, että palaaja on samanlainen kuin lähtiessään, vaikka vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Läheiset saattavat myös olettaa hänen sopeutuvan nopeammin kuin hän todellisuudessa sopeutuu. Palaaja ei osaa vastata hänen kohdistuviin odotuksiin ja joskus keskinäinen ymmärrys saattaa olla koetuksella.

Ulkopuolisuuden ja muukalaisuuden tunne laimenee todennäköisesti ajan kuluessa ja uuden historian alkaessa kerääntyä taas kotimaassa. Välttämättä tunne ei katoa kokonaan koskaan eikä sen tarvitsekaan. Sen kanssa vain oppii elämään uudella tavalla.

Itseä voi helpottaa eräänlainen lokerointi ja armollisuus lähipiiriä kohtaan Suomessa. Jos itse ymmärtää, että lähipiiri ei voi tunnetasolla ymmärtää palaajan kokemuksia, heiltä ei välttämättä odotakaan sitä. Parhaimman tuen uuden ja vanhan elämän pallotteluun saa usein ystäviltä ja tutuilta, joilla on itsellä ulkomailla asumisen kokemuksia. On myös olemassa erilaisia paluumuuttajien ryhmässä, joissa voi vaihtaa ajatuksia muiden samanhenkisten kanssa.

Kaikkien myllerrysten keskellä voi taputtaa itseä olkapäälle ja iloita uusista elämänkokemuksista ja identiteetin palasista, joita itselle on kertynyt.

Lähteet

Eveliina Kuhalampi: Muukalaisena kotimaassa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2002.