Perhe ehti asua Hampurissa reilut kuusi vuotta. Vähäkangas valmistautui paluumuuttoon seuraten ulkosuomalaisten blogeja ja lukien käänteisestä kulttuurishokista kertovia lehtijuttuja.
– Kun tiedostin, että kulttuurishokki voi palatessa olla jopa pahempi kuin ulkomaille lähtiessä, se varmaan auttoi. Ei tullut mitään yllätystä tai tipahdusta, Vähäkangas kertoo.
Oikeastaan kävi päinvastoin. Vähäkangas tunsi ensirakkauden kaltaista huumaa Suomea kohtaan. Tunteita kuumensi paluun osuminen keskelle ennätyksellisen helteisenä hohkannutta kesää.
Suomalaisia ekspatriaattiperheitä väitöskirjaansa haastatellut Anu Warinowski Turun yliopistosta sanoo ihmisten tavallisesti valmistautuvan hyvin huolella ulkomaille muuttoon. Paluumuuttoa sen sijaan voidaan etukäteen pitää helppona, ikään kuin kotiinpaluuna.
Paluusta entisenkaltaiseen ei kuitenkaan ole kyse, sillä ulkomailla asumisen aikana ihminen itse on muuttunut, hänen identiteettinsä on voinut muokkautua kansainvälisemmäksi ja myös muut ihmiset ovat muuttuneet. Suomikaan ei ole pysynyt entisellään. Suomeen palaaja ei välttämättä ymmärrä muutoksen suuruutta, eikä sen vaatimaa sopeutumisprosessia. Paluumuuttoon saattaa yhdistyä tunteiden koko kirjo. Kyse on prosessista, jonka kuluessa kukin kokee asiat omalla tavallaan.
Warinowski on tutkinut ekspatriaattiperheiden lasten kulttuurisia siirtymiä, ja hän painottaa lapsille ja nuorille olevan oleellista ymmärtää poikkeuksellinen elämäntilanteensa. Hänen haastattelemillaan lapsilla oli paluumuuton jälkeen mm. kovaa ikävöintiä, itkemistä ja lieviä masennusoireita.
– Negatiivisia tunteita ei tarvitse säikähtää. Ne kuuluvat prosessiin. Ne kannattaa käydä läpi ja mennä sitten eteenpäin.
Jatkuvuuden ylläpitäminen – ulkomaille muutettaessa, siellä asuttaessa ja Suomeen palattaessa – olisi tärkeää. Esimerkiksi lapsen yhteyksiä koululuokkaansa on hyvä tukea, jos hänen tiedetään palaavan samaan luokkaan takaisin. Myönteinen asennoituminen auttaa sopeutumisessa.
Warinowskin haastattelemat perheet olivat keksineet keinoja, joilla olivat saaneet paluumuutosta miellyttävän. Oli esimerkiksi etukäteen päätetty, että Suomeen muutettaessa lapsi saa kauan toivomansa lemmikin.
Sopeutumista tukee arjen ennallaan pysyminen. Pysyvyyttä osoittavat asiat, kuten tietyt rutiinit, syntymä- ja juhlapäivien viettotavat ja vaikkapa tutut sisustuselementit edistävät sopeutumista. Paluu helpottuu, jos suomen kieltä on ylläpidetty ulkomailla asuttaessa.
– Kielitaidon tukemisella on suuri merkitys, ja se linkittyy suomalaiseen identiteettiin, Warinowski painottaa.
Nykyisin Kirkkohallituksessa työskentelevän Päivi Vähäkankaan perhe on alusta asti käyttänyt kolmea kieltä: vanhemmat puhuvat lapsensa kanssa suomea ja romaniaa, mutta keskenään he kommunikoivat englanniksi. Saksassa syntynyt, nyt 6-vuotias tytär puhui kodin ulkopuolella saksaa, mutta hieman arasteli sen käyttöä. Hän yllätti muuton jälkeen vanhempansa puhua pulputtamalla vilkkaasti suomea, myös vieraille ihmisille. Eskarilainen on saanut omasta pihapiiristään uusia leikkikavereita, ja ystäviin Hampurissakin on yhteys säilynyt.
Vähäkangas muistaa, että jonkin aikaa muuton jälkeen hänellä oli tarve kertoa olevansa vasta Suomeen tullut.
– Paluumuuttaja oli alkuvaiheessa aika pinnalla oleva identiteettini. Enää se ei ole.
Vähäkangas pitää itseään täysin sopeutuneena. Pimeä talvikin tuntui yllättävän siedettävältä. Loskapäiviä on helpompi kestää elämän ollessa muutoin mallillaan. Häntä miellyttää Helsingin kansainvälistynyt ilmapiiri ja vieraita kieliä puhuvien yleisyys katukuvassa.
– Kaikki on mennyt helposti ja luontevasti. Auttoi, että paluuseemme liittyi oma halu, se ei tapahtunut pakon edessä. Tämä oli meille oikea ratkaisu.
Elina Välimäki
Kirjoittaja työskentelee vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Hän on Turun yliopistosta valmistunut FM ja opiskellut ajanjaksoja Kölnissä, Berliinissä ja Münchenissä sekä asunut vuoden Hampurissa. Kirjoittaja harrastaa elokuvia, kuntoilua ja tykkää soluttautua vieraiden kulttuurien arkielämään. Ulkomailla ollessaan hän kaipaa Suomesta tuttua jumpparyhmäänsä ja talvi-iltojen avantopulahduksia.