Ryhmään kuuluminen arjen tukipilarina

Monesti ajatellaan, että toiset ovat sosiaalisempia ja heille on luonnollisempaa kuulua ryhmään tai ystävystyä. Jotkin luonteenpiirteet (kuten empaattisuus) ja elämäntilanteet (kuten koulu tai työpaikka) todellakin helpottavat ihmissuhteiden syntymistä. Meille kaikille on kuitenkin tärkeää positiiviseen ryhmään kuuluminen. Se antaa toivon ja onnen tunteita; tärkeitä arjen tukipilareita.

Ryhmän puuttuminen tai loppuminen esimerkiksi muutettaessa uuteen maahan aiheuttaa ymmärrettävästi yksinäisyyttä. Yksinäisyyden tunteet voivat liittyä myös esimerkiksi masennukseen, heikkoon itsetuntoon tai sopeutumisvaikeuksiin.

Muutoksen tuoma yksinäisyyden tunne ei ole harvinainen, kenenkään vika tai missään tapauksessa häpeä. Se kannattaa todeta olemassa olevaksi, hyväksyä ja kerätä rohkeutta muutokselle.

Oili, 43, tiesi, että yksinäisyys ulkomailla on mahdollista ja halusi toisenlaisen kokemuksen.

”Lontooseen muuttaessani lähdin tietoisesti hankkimaan ystäviä, koska vietin aiemmin yksinäisen työkauden Espanjassa. Tiesin, että minun täytyisi olla itse aktiivinen, muuten sama toistuisi. Tulin heti esimerkiksi merimieskirkolle, liityin harrasteryhmiin ja pyysin tapaamiani henkilöitä kahville. Jo etukäteen Suomessa selvittelin tapoja olla mukana ryhmissä. Tämä ulkomaankeikka on ollut ihan erilainen, ja olen löytänyt tosi hyviä ystäviä.”

Saana, 27, sanoo samaa muiden seuraan hakeutumisesta. Hän tunsin yhden lontoolaisen ennen muuttoa.

”Asuin aiemminkin ulkomailla, ja silloin olin yksin. Tällä kertaa olen selvästi kuulunut enemmän yhteisöön. Yksikin tuttu paikallinen ihminen on ensiaskel, koska tämä tuntee muita ja pääset heti osaksi ryhmää. Myös sosiaalisella medialla on iso vaikutus nykypäivän ystävystymiseen, paikallisten tai suomalaisten ryhmien kautta voi löytää samanhenkisiä ihmisiä.”

Muiden seuraan avoimella asenteella

Usein haastavammat olosuhteet avartavat käsitystämme ”oikeanlaisesta” ystävästä ja ystäväpiirien syntymisestä. Tämä ei rajoitu ulkomaille: Esimerkiksi opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle muuttavan ja kotipaikkakunnallaan opiskelevan sosiaaliset tarpeet eroavat toisistaan. Uudelle paikkakunnalle muuttava joutuu tekemään töitä sosiaalisen ympäristönsä rakentamisen eteen ja todennäköisesti myös hyväksymään enemmän erilaisuutta kuin valmiisiin piireihin kotipaikkakunnallaan tukeutuva.

Ihmisellä on taipumus tuntea yhteenkuuluvuutta niiden kanssa, jotka tuovat esille samankaltaisuutta tai toivottuja ominaisuuksia. Saatammekin olla sokeita sille, mistä etsimme ystävyyssuhteita tai jopa sille, kuinka nopeasti tai helposti odotamme ystävyyksien syntyvän.

Torjunta ja ulossulkeminen ovat todellisuutta myös suomalaisryhmissä ulkomailla. Se ei tarkoita torjutun vähättelyä, vaan sitä, ettei juuri tuo ryhmä tarjonnut toivottua yhteyttä muiden kanssa. Samantyyppinen elämäntilanne tai yhteinen kieli eivät automaattisesti tarkoita ryhmän muodostumista, vaikka siltä voisi tuntua.

Yksinäisyyden selättämiseksi kannattaa hakeutua aktiivisesti muiden seuraan avoimella asenteella, pohtia omia toiveita ja sopeutua tarjolla olevien ihmissuhteiden syvyyteen. Ryhmään kuuluminen on tavoiteltavaa, sillä pienikin positiivinen palaute, kuten: ”Hei kato Marjo, kiva nähdä sut täällä!” vahvistaa ihmiselle tärkeää yhteenkuuluvuuden ja toivon tunnetta.

Tehtävä: Mieti omia toiveitasi ja ryhmiä, joista olet ennen etsinyt uusia ystäviä. Voisitko tietoisesti suunnitella ystävystyväsi eri-ikäisen henkilön kanssa, esimerkiksi vierailla yksinäisen vanhuksen luona tai tarjota ruokaa opiskelijalle? Löytäisitkö ystäviä eri kieltä puhuvien tai eri toimialalla työskentelevien parista?

Vinkki: Eri maissa toimii ystäväpalveluita ja verkostoja, joiden kautta voi olla vapaaehtoisena ystävänä toiselle suomalaiselle. Kokeile myös itse suomalaistapaamisen ehdottamista – pubi-illan toteuttamiseen tarvitset vain paikan, ajan ja siitä ilmoittamisen Facebookissa.

Salla Korteniemi

Kirjoittaja on koulutukseltaan kasvatustieteiden kandidaatti. Hän työskentelee Lontoon Merimieskirkon liikkuvana sosiaalikuraattorina. Työssään Korteniemi tukee suomalaisten yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Korteniemi on aiemmin työskennellyt pitkään mm. toimittajana, markkinointiyrittäjänä ja opettajana.