Ulkomaisen koulun valinnassa opetussuunnitelma ratkaisee

Monenlaisia opetussuunnitelmia

Kansainvälisissä kouluissa on käytössä erilaisia opetussuunnitelmia. Kouluja jopa nimetään opetussuunnitelmien mukaisesti: puhutaan amerikkalaisista tai brittiläisistä kansainvälisistä kouluista, IB World kouluista tai IPC-kouluista. Isoimmat ja innovatiivisimmat koulut tarjoavat useampia opetussuunnitelmavaihtoehtoja tai mahdollisuuden valita ja yhdistää kahden opetussuunnitelman hyödyt.

Kansainvälisessä koulussa käytössä voi olla tietyn maan (esim. Britannia, Yhdysvallat) kansallinen opetussuunnitelma tai siihen perustuva, räätälöity opetussuunnitelma tai koulu noudattaa kansainvälistä opetussuunnitelmaa kuten International Baccalaureate (IB) tai European Baccalaureate (EB).

Eurooppa-kouluilla on yhtenäinen, kaikissa kouluissa käytössä oleva opetussuunnitelma, joka poikkeaa EU-maiden kansallisista opetussuunnitelmista. Eurooppa-koulujen opetussuunnitelmassa eri kielet ja erityisesti äidinkieli ovat merkittävässä roolissa. Suomen kieli on joissakin Eurooppa-kouluissa opiskelukielenä ja osa ylioppilastutkinnon kokeista suoritetaan suomeksi.

Myös epävirallinen oppiminen on mahdollista nivoa osaksi kansainvälisen oppilaitoksen opetussuunnitelmaa. Tällöin puhutaan kouluajan ulkopuolisesta (extra-curricular) koulutiloissa järjestettävästä harrastustoiminnasta (After School Activities, ASA).

Kansainvälisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa on oma koulutyöhön sitova rooli myös huoltajille. Tämä näkyy mm. oppijoiden arvioinnin yhteydessä.

Valinnassa huomioitava menneisyys ja tulevaisuus

Kansainvälisten koulujen opetussuunnitelmavalinnalla pyritään ensisijaisesti turvaamaan lapsen koulutuksellista jatkuvuutta. Valinnassa pitäisi huomioida lapsen menneisyys ja tulevaisuus: muuttoa edeltänyt opetussuunnitelma sekä tulevat muutot.

Valinnassa ratkaisee myös lapsen ikä. Erityisesti varhaiskasvatusikäisten ja jopa yläkouluikäisten ajatellaan suhteellisen kivuttomasti voivan vaihtaa kasvatuksellista polkua, opetussuunnitelmasta toiseen. Jos vaihdos tapahtuu 14. ikävuoden jälkeen (tutkinto-opiskelun aloittamisvaihe), se voi vaikeuttaa loppukokeista selviämistä ja jopa vaarantaa mahdollisia jatko-opintosuunnitelmia. Opetussuunnitelman valinnassa kuitenkin jokainen ikävaihe on tärkeä.

Kansainvälisen koulun opetussuunnitelmaa valittaessa on hyvä ajatella mahdollista paluumuuttoa ja tutustua myös suomalaisten kansainvälisten koulujen opetussuunnitelmiin.

Erilaisia arviointimenetelmiä ja koesysteemejä

Eri opetussuunnitelmiin perehtyessä kannattaa tutustua myös kurssitarjontaan, oppimistavoitteisiin ja koulun koesysteemeihin. Esimerkiksi ylioppilastutkintovaiheessa mm. brittiläiset ja amerikkalaiset kansainväliset opetussuunnitelmat painottavat eri aineiden oppisisältöjä ja tiedon omaksumisen testaamista kokeilla. IB-opetussuunnitelmassa ylioppilastutkintovaiheessa korostuvat tenttimisen sijaan elämässä yleisesti tarvittavat taidot ja kasvaminen vastuuntuntoiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Opetussuunnitelmissa kuvataan myös arviointimenetelmiä, jotka kansainvälisissä kouluissa eroavat toisistaan. IGCSE-systeemin mukainen arviointi on perinteistä, kurssin lopussa annettavaa ja arvosanoja painottavaa. IB:n arviointi on oppijakeskeistä ja kokonaisvaltaista. Eurooppa-koulujen arviointi vaihtelee formatiivisesta, jatkuvan ja päivittäisen oppimisprosessin arvioinnista (formative assessment), lopputuloksen eli jakson tai lukukauden päätteeksi suoritettavaan arviointiin (summative assessment). Monissa kouluissa on käytössä myös oppijoiden itse- ja vertaisarviointimenetelmiä. Tarkoituksena on kasvattaa oma-aloitteisia joukkuepelaajia, jotka osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta.

Ulkomaisissa oppilaitoksissa kouluvalintaprosessiin varataan hämmentävän paljon aikaa mm. keskusteluihin opetussuunnitelmien sisällöistä ja kohdennetuista resursseista. On kuitenkin hyvä muistaa, että opetussuunnitelmat ovat osa koulujen imagomuodostusta ja ne mukailevat joko tiettyjen kansallisten alueiden tai englantia äidinkielenään puhuvien kielialueen opetusta.

Tiina Niemi

Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori. Hänen intohimonaan on itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen. Tiina Niemi on peruskoulutukseltaan lastentarhanopettaja ja kasvatustieteen maisteri. Väitöskirjassaan hän tarkasteli suomalaisten ekspatriaattilasten käsityksiä arjestaan ja sopeutumisestaan ulkomailla. Tutkimusympäristönä oli Peking.

Tiina Niemi on asunut lähes puolet aikuiselämästään Amerikassa, Thaimaassa ja Kiinassa, jossa hän viihtyi pisimpään eli 13 vuotta.