Ulkosuomalainen kulttuurien välissä

Ulkomaille muuttavat lapsiperheet törmäävät todennäköisesti kolmannen kulttuurin lapset -termiin. Termillä kuvataan lapsia, jotka elävät osan lapsuudestaan tai sen kokonaan vanhempiensa synnyinkulttuurin ulkopuolella.

kulttuuri-identiteetti.jpg

On utopistista kuvitella, että vain lapset eläisivät kolmannessa kulttuurissa. Siitä hetkestä alkaen, kun lentokoneen pyörät osuvat uuden asuinmaan kiitoradalle, on koko perhe keskellä kulttuurisen identiteetin muutosta. Homi K. Bhabha kutsuu tuota muutostilaa prosessiksi, joka ei tule koskaan valmiiksi. Hänen mukaansa kulttuurien välissä ihminen löytää itsensä siirtymähetkestä, jossa sekä menneisyys että nykyhetki tuottavat identiteetin kompleksisuutta uudessa ympäristössä. Bhabhan mukaan kuitenkin juuri näissä välitiloissa on mahdollisuus sekä itsensä että ympäröivien kulttuurien tutkiskelulle.

Eila Rantosen termiä lainaten koko perhe joutuu kontaktivyöhykkeelle: alueelle, jolla useammat kulttuurit kohtaavat toisensa. Tuolla vyöhykkeellä liikkeelle lähtee prosessi, jossa monet identiteetin palaset alkavat muuttua ja järjestyä uudelleen. Herää kysymys, kuka minä olen tässä uudessa ympäristössä ja paikassa.

Identiteetin murrostila

Usein ulkomaille lähdetään työkomennuksen vuoksi. Työpaikka tarjoaa identiteetille jatkumoa: uudet kulttuuriset elementit ovat erilaisia ja ehkä haastaviakin, mutta itsen määrittelyssä kulkee yhä mukana työn tarjoama tehtävänimike. Ympärillä on työyhteisö, johon kuuluu, ja johon voi peilata identiteettiä. Voimakkaamman siirtymähetken kohdalla on kuitenkin mukana muuttanut puoliso, jolle työskentely ei kaikissa maissa ole mahdollista. Itsensä määrittelyyn onkin haettava työn sijaan tukea muualta. 

Identiteetin murrostila tulee selkeimmin esiin, kun uusi arki on alkanut etsiä uomiaan. Ensimmäiset esittäytymiset uusille tuttavuuksille saattavat tuntua kummallisilta, kun nimen lisäksi mainitaankin kansallisuus ja uudenlainen yhteiskunnallinen asema. Tällaiset tilanteet laittavat pohtimaan, mitä nämä tekijät merkitsevät identiteetin kannalta uudessa ympäristössä. Hämmentävä esittäytymistilanne ja identiteetin murrostilat ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia kysyä kuka olen, mistä tulen ja mitä haluan, sekä pohtia miten nämä kysymykset ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.

Kansainvälisillä kontaktivyöhykkeillä kulttuuristen vaikutteiden siirtymä- ja sekoittumisprosessit voivat olla hyvinkin runsasvaikutteisia. Näitä vaikutteita tarttuu myös omaan identiteettiin, johon vaikuttavat yhteisön asenteet ja normit sekä elämään tulleet uudet ihmiset. Kontaktivyöhykkeellä omat ajatukset esimerkiksi kansallisuuden, työn tai kotivanhemmuuden vaikutuksesta identiteettiin hakeutuvat vuorovaikutukseen yhteisön suhtautumisen kanssa.

Kasvun ja uuden mahdollisuus

Välitilassa asenteet ja ajatukset sekä muokkaantuvat että laajenevat. Tämä vaikuttaa kokemukseen omasta itsestä, taustasta ja asemasta yhteisössä. On tilaisuus valita uudelleen, mitkä asiat vaikuttavat näihin seikkoihin.

Kulttuurisen välitilan aiheuttamaa hämmennystä ei ole syytä säikähtää, vaan muistaa vertaus kolmannen kulttuurin lapsiin. Me aikuiset emme ole identiteetiltämme sen valmiimpia. Myös me olemme hybridin prosessin ja identiteetin uudelleenmäärittelyn äärellä, kun astumme uuden asuinmaan myötä kulttuuriselle kontaktivyöhykkeelle. Tuossa välitilassa on kuitenkin kasvun ja uuden mahdollisuus.

Elina Uusitalo

Kirjoittaja on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on tällä hetkellä mukana Suomi-koulujen toiminnassa Shanghain Suomi-koulun johtavana opettajana. Kirjoittaja on aiemmin työskennellyt opintojensa ohessa mm. viestinnän ja koulutuksen parissa. Hän asuu perheensä kanssa Kiinassa, mutta ensi kesänä heitä odottaa paluumuutto Suomeen. Aiemmin perhe on asunut myös Yhdysvaltojen etelässä. Kirjoittaja pitää Kiinassa asumisesta ja ulkosuomalaisuudesta Kirjeitä Shanghaista –nimistä blogia. 

Lähteet

Bhabha, Homi K. 2004. The Location of Culture. New York ja Lontoo: Routledge. 

Rantonen, Eila 2010. Maahanmuuttajat ja kirjallisuus Suomessa ja Ruotsissa. Eila Rantonen (toim.), Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa. Tampere: Tampere University Press. 163–194.